”Kyl Raum o ain Raum”

Vuonna 1442 privilegiokirjansa saaneen Rauman keskus – Vanha Rauma – on rakentunut vuoden 1682 kaupungin palon jälkeen tiiviiksi kaupunkikeskustaksi. Rauman rakennettu kaupunkialue alkoi laajentua Vanhan Rauman ulkopuolelle vasta 1900-luvun alussa ja Vanha Rauma on edelleen kaupungin sykkivä sydän. Kapeat kadut noudattavat keskiajalta peräisin olevia linjoja ja niitä reunustavat vanhimmilta osiltaan jo 1700-luvulla rakennetut talot. Rakennuskanta on syntynyt vuosisatojen aikana ja se muodostaa nykyisin erilaisia historiallisia kerroksia.

Vanhan Rauman talot ovat saaneet nykyisen muotonsa vähitellen lisä- ja muutosrakentamisen tuloksena. Paritupaa on jatkettu kamareilla, kuisteja ja huoneita on lisätty pihan puolelle. Julkisivuiltaan muutamissa taloissa on säilynyt 1700-luvulle viittaava pystylaudoitus ja joissakin on jäljellä 1820- ja 1830-lukujen leveä empirelaudoitus. Useimmat rakennukset ovat saaneet nykyisen uusrenessanssityylisen ulkoasunsa 1890-luvulla, purjelaivakauden suuruuden aikana. Moni pääkatujen rakennus sai tuolloin koristeellisen uusrenessanssityylisen julkisivun.

Vanha Rauma merkittiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1991. Vanha Rauma on rakennushistoriallinen kokonaisuus, jonka autenttisuus perustuu hyvin säilyneeseen historialliseen rakennuskantaan, osittain keskiajalta peräisin olevaan katuverkostoon sekä elävään yhdyskuntaan, jossa asuminen, liike-elämä ja työnteko lomittuvat toisiinsa.

Rauman toiminnallinen keskus on Kauppatori ja sen lähistön liikekadut. Niiden varsilla on monipuolisia kauppoja ja putiikkeja, viehättäviä ravintoloita ja kahviloita sekä taiteilijoiden työhuoneita. Alueelta löytyy kolme kulttuurihistoriallista museokohdetta (Marela, Kirsti ja Rauman raatihuone) sekä Rauman taidemuseo. Puutaloidyllin lisäksi Vanhaan Raumaan kuuluu kiinteästi myöhäiskeskiajalla rakennettu Pyhän Ristin kivikirkko. Se on entinen fransiskaaniluostarin kirkko, jonka kuorissa on näyttäviä keskiaikaisia maalauksia.